Arkisto

Ajatuksia festivaalin taustalla

Elämme tiivistyvien kriisien aikakautta. Ilmastonmuutos yhdessä luontokadon kanssa muodostaa koko elonkirjoa vakavasti uhkaavan ekologisen kriisin kontekstin, jossa korostuu tarve uudenlaiselle mielikuvitukselle, taiteellistieteellisille, monialaisille ja -lajisille liitoille sekä ympäristön kokonaisvaltaisemmalle ymmärrykselle. 

Suomessa luonnonvaraisia metsiä on jäljellä alle 2,9 % maapinta-alasta ja lähes 80 % suomalaisista metsätyypeistä on arvioitu uhanalaisiksi, eikä tälle todellisuudelle ja sen vaarallisuudelle tunnu olevan realistista ymmärrystä julkisessa keskustelussa. Konkreettinen taistelu metsien säästämiseksi jää suuremmalta yleisöltä täysin pimentoon. Tämä aika haastaakin erityisesti myös luovan työn tekijät pohtimaan kysymyksiä siitä missä, kenelle ja kenen toimesta tiloja luodaan ja taidetta toteutetaan sekä minkälaisia teoksia tämä aika tarvitsee.

Metsässä toteutettavan festivaalin sekä sen ohelle syntyvän monitaiteellisen kokonaisuuden tarkoituksena on luoda taiteilijoille, aktivisteille ja muille tekijöille tila tällaisille pohdinnoille, niiden konkreettsille ilmentymille sekä kannanotoille. Samalla kokonaisuus on ehdotelma jatkaa Soivan metsän valmiiksi olemassa olevan omaleimaisen installaation aloittamaa luonnon ja kulttuurin käymää dialogia. Se ehdottaa erilaisia tapoja käsitellä yhteyksiä ihmisen tuottaman elämän, taiteen sekä metsän monimuotoisten ekosysteemien välillä. Binäärisen karkea jako “ihmisen” ja “luonnon” välillä oikeuttaa elinympäristömme lyhytnäköisen hyväksikäytön, unohtaen koko planeetan elonkirjon yhteenkietoutuneisuuden. Hanke painottaa siis binäärisistä asetelmista luopumista, ympäristön ja ihmisen keskinäistä riippuvuussuhdetta, sekä kiemurtelevia lomittaisia maailmoja ja metsää välttämättömänä elinehtona kaikelle elämälle.

Hankkeessa pysähdytään pohtimaan monilajista solidaarisuutta sekä taidetta väylänä vaikuttaa näihin ihmisyhteisöjen ja luonnonympäristöjen elinehtoja muokkaaviin voimiin. Festivaali muistuttaa tekijöitään sekä yleisöä siitä, että tässä maailmassa ei ole mahdollista toteuttaa ammattia, luoda tiloja tai teoksia ilman, että niillä aktiivisesti samalla vaikuttaa ja luo laajemmin todellisuutta. Aktivismi ei ole erillinen prosessi tai ihmisryhmä vaan aktiivinen toimijuus on lopulta osana kaikkea tapahtuvaa. Lisäksi tapahtumassa nostetaan esille myös jo käynnissä olevia konkreettisia metsänsuojelukamppailuja sekä luodaan toimijuutta ja laajennetaan aktivistien ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia paikallisesti Kainuussa ja laajemmin.

Taiteella ja luovalla työllä on valtava rooli todellisuuksien luomisen prosesseissa sekä tilaa ottavana ulottuvuutena. On oleellista kyseenalaistaa sitä, missä taidetta toteutetaan ja minkälaisen tilan se luo. Ehkä metsässä toteutuva monikasvoinen ja -ääninen, erilaisista konteksteista ja ammateista ihmisiä yhteen tuova ja yhdessä rakennettu tila purkaa porvarillisen taiteen rakenteita ja saa kuvittelemaan yhteisöllisempää tapaa luoda, ajatella ja olla. Voisiko taidetta nimenomaan rakentaa yllättävien liittojen kautta, erilaisia maisemia, ajatusmaailmoja ja vaihtoehtoisia käsityksiä yhdistellen, kokeilemalla – terävästi, mutta leikitellen. Soivan metsän keskellä, harjun rinteillä kirmatessa soittimelta toiselle tämä leikki on helppo kuvitella todeksi. Tähän leikkiin myös  kesällä 2024 toteutettu residenssi sukelsi.

Koemme, että tapahtuman väliaikainen luonne jo itsessään synnyttää mahdollisuuksia. Toteutuakseen väliaikaisuus vaatii ympäristöltään fyysistä väljyyttä, sosiaalista määrittelemättömyyttä ja avoimuutta keskustelulle. Väliaikaisuus myös vaikuttaa alueen identiteettiin ja siihen, mitä merkityksiä ihmiset alueelle antavat. Väliaikaisena tapahtumana festivaali tuottaa hetkellistä mielenkiintoista tunnelmaa Suomussalmelle, synnyttää muistoja sekä alueesta että metsästä areenana ja luo dialogeja niin Kainuun kuin laajemmankin alueen ihmisten välille. Näin tapahtuman luomat mielikuvat voivat toimia alueen ja ajatusten jatkokehittämisen, eli tässä tapauksessa esimerkiksi Kainuun metsäluonnon tilanteen kehittymisen sekä monipuolisemman taidetyöskentelyn, suunnannäyttäjänä sekä voimaannuttaa erilaisia yhteisöjä näiden teemojen ympärille. Muutos on hetkellistä festivaalitapahtumaa suurempaa: ihmismassat ja rakennelmat poistuvat alueilta tapahtuman loputtua, mutta pitkäaikainen muutos tapahtuu kävijöiden ja tekijöiden mielissä. Se on abstraktia, identiteettitason ja merkitysten muutosta. 

Festivaali toimii areenana taijanomaisille kokemuksille taiteesta luonnon keskellä sekä erilaisille paikallisen ja kansallisen tason monialaisia muotoja ottaville keskusteluille metsästä, ihmisyydestä ja kriisien luomasta uudenlaista yhteistyötä vaativasta ajasta. Se luo tilan taiteilijoille ja yleisölle osallistavassa dialogisessa suhteessa keskustella siitä, mitä merkityksiä metsä kaikessa laajuudessaan symbolisena ja konkreettisena asiana kätkee sisäänsä. Lisäksi se saa unelmoimaan ja pohtimaan, minkälaista taidetta ja elämää metsä mahdollistaa tai tarvitsee, ja mitä opittavaa ihmisyhteisöillä voisi olla metsän ekosysteemeiltä, niiden monimuotoisuudelta sekä toisiaan tukevilta rakenteilta.

Maija-Tilda Kovalainen ja Siiri Hänninen